There's nothing like us,
Theres nothing like you for me ♥~
Nyt tuleekin sitten vähän erillaista asiaa, kuin hevoset.
Halusin tehdä postauksen liittyen muhun ja Joonaan.
Ollaan oltu nyt yhdessä 4 kuukautta ja 2 viikkoa.
Joidenkin mielestä tuo on varmasti aika lyhyt aika.
Sinä aikana on kuitenkin tapahtunut niin paljon.
Aloitetaampas ihan alusta ~
Eräänä huhtikuun keskiviikkona olimme koulusta käymässä jossakin oppilaitoksessa. Meillä oli siinä aika paljon vapaa-aikaa, juotiin kahvia ja syötiin pullaa. Siinä samalla laittelin Joonalle välillä viestiä, ihan vaan jtn turhaa ja kuulumisia. En muista miten päädyttiin puhumaan seurustelusta sun muusta. Mutta Terhihän lähti heti heittämään läppää että vielä musta ja Joonasta tulee pari. Mä olin sisimmässäni tykänny Joonasta jo jonkun aikaa. En vaan ollut myöntäny sitä ittelleni. Siinä sitten kieltelin asiaa ja melkein suutuin Terhille. Kotimatkalla sama jatkui. Ja Joona kysyi myös että haluisinko tulla seuraavana päivänä kyytille, ku viikonloppusin meinaa olla vähä hankala päästä kyytiin. Mä sitte pyysin Terhiäki mukaan ja se suostu!
Torstaina me sitte oltiinki pyörimäs Joonan kanssa kylällä. Jonkun ajan päästä vietiin Terhi sitten kotiin. Oltiin aika paljon hiljaa Joonan kans. Kumpikaa puhunu paljo mitään. Sitten ku Joona vei mut kotiin, mä olin ihan et omg, mä ihan oikeesti taidan tykätä siitä.
Kotona wappailin Joonalle ja kavereille. Kavereiden rohkaisemana kerroin Joonalle että oon ihastunu siihen. Jännitin ihan hirveesti vastausta.
Mitä jos se onki vaan sillai x.
Entä jos se ei tykkääkkää musta yhtään.
Jos se ei enää ikinä haluu nähä mua?
En mä kelpaa sille.
Ajatukset oli niin sekavat ja aika kielteisetki asian suhteen. En uskonu saavani mitään vastakaikua.
Mua ärsyttää kun en muista mitä Joona tarkalleen ottaen vastas. Mutta kuitenki se kerto, että seki taitaa olla muhun vähä ihastunu. Mä olin ihan et wouu :3 Kysyin sitte että haluttaisko me meistä jotain enemmän. Joona sano sitte että voitais halutakki.
Niin meistä sitte tuli pari.
Tottakai hehkutin heti kavereille. ja ne onnitteli ja näin. En voinu uskoa asiaa:
Nytkö mä tosiaan seurustelen ?
Will you still love me,
when I'm no longer young
and beautiful ?~
Mä muistan niin hyvin meijän ekan suudelman. Oltiin kylällä taas pyörimäs ja jossain vaiheessa mentiin tupakille ja ku oltiin polteltu niin vähä niinku hakeuduttiin lähemmäs toisiamme ja suudeltiin. Ekaa kertaa musta tuntu niin turvalliselta jonkun halatessa mua.
Eka kuukausi oli ainaki vähä sellasta, että nähtiin tyylii kerran viikossa. Ja sillonki vaan pyörittiin kylällä eikä puhuttu paljo mitään. Pikkuhiljaa ruvettiin puhuu vähä enemmän. Ja taidettiin nähdäkki pikkasen useemmin.
Sitten tuli mun synttärit. Tarkotus oli olla meillä kavereiden kanssa ja pitää hauskaa. Kutsuin sitten Joonankin edes käymään. Ensin katottiin leffaa ja pidettiin kavereiden kanssa hauskaa. Sitten Joona tuli käymään ja istuin sen sylissä ja niih. Sitte se lähti viel Topin kans joksiki aikaa kylälle ja pyyteli muaki mukaan, mutta jäin kavereiden kanssa. Sitten vähän myöhemmin se tuli takas ja istuin taas sen sylissä. Sinä iltana meitä heiteltiin kaikella mahdollisella ja saatiin kaljat päällemme. Kiitos siitä Terhille. Kun muut oli joko lähteny kotiin tai menny nukkumaan niin me jäätin Joonan kans viel olohuoneeseen. Jonkun ajan päästä Joonakin lähti kohti kotia.
 |
| Eka pusukuva meistä :3 |
Mun synttärien jälkeen meijän seurustelu otti edistysaskeleen. Nähtiin useemmin ja ruvettiin olee välillä meillä ja välillä niillä. Vietettiin paljo enemmän aikaa yhessä.
Käytiin usein Seinäjoella, ajettiin mopoautolla Ylöjärveltä kotia (n. 135km), oltiin kuvailemassa, oltiin useempi yö peräkkäin yötä toisen luona, tehtiin kaikkea sellasta kivaa yhdessä.
You are one part of me ~
Vähän päälle 3 kuukauden seurustelun jälkee, oli Joonan aika lähteä armeijaan.
Mä olin yrittäny olla ajattelematta sitä. Mä en vaan kestäny ajatusta että ei nähtäis niin usein, ku oltiin nyt nähty melkeen joka päivä ja nukuttu melkeen joka yö vierekkäin. Sinä sunnuntaina ennen Joonan armeijaan lähtöä, me nähtiin vielä. Mentiin vähä syrjäsempään paikkaan ja oltiin vaa kahestaan. Lopputulos oli se että molemmat itki. Eihän ne mitkään hyvästit ollu. Mutta kyyneleille ei voinu sillä hetkellä mitään. Ku sitte sen jälkeen menin kotiin, mietin kaikenlaista. Mitä jos armeija vaikuttaaki meijän suhteeseen niin että erotaan tai jotain. Vasta muutamana seuraavana päivänä oikeesti tajus että nyt ei nähäkkää ihan heti.
No sen viikon sunnuntaina sitten menin Joonan porukoitten kyydissä Kajaaniin kotiväenpäivään. Ja ikävä oli ollu hirvee, oli ihana nähdä. Seuraavana viikonloppuna Joona pääsi ekaa kertaa lomille ja se oli vaan jotenki niin outoo, tai ei vaan tienny miten olis ku koko ajan ajatteli että no pian se lähtee taas.
Pikkuhiljaa ajatukseen on tottunu. Että nähään vähä harvemmin, kuitenki pidetään koko ajan yhteyttä.
On ruvennu aattelee et ei tää ny niin hirveetä voi olla. Että tästä selvitään yhdessä.
Tottakai on koko ajan hirvee ikävä. Mutta ajattelee vaan että no pian nähdään ja puhelimessa puhuminen ja viestittely helpottaa oloa kummasti.
Vois luulla että armeija vaikuttais meijän suhteeseen negatiivisesti, mutta nyt oikeastaan vasta tajuaa kuinka paljon toisesta ihan oikeesti välittää. Tää oikeestaan vaan lähentää meitä koko ajan enemmän.
We can do it,
but only together~
Mä voin puhua Joonalle kaikesta. Mun on tosi vaikea puhua ihmisille, mutta Joonalle puhuminen on vaan jotenkin helppoa. Se ei tuomitse ja kuuntelee. Se on maailman paras myös lohduttamaan.
Joka hetki sen kans on vaan niin ainutlaatuinen, varsinkin nyt hetkistä sen kanssa on oppinu oikeesti ottamaan kaiken irti.
Maailman ihanin tunne on kun katsoo toista silmiin ja näkee sen nauravan.
Mikä tekee sut onnelliseksi,
tekee mut onnelliseksi~
Tulevaisuutta ollaan Joonan kanssa pohdittu aika paljonki yhdessä. Meillä on niin samanlaiset tulevaisuuden haaveet! Nyt just tuntuu että meillä tosiaan on edessä koko loppuelämä yhdessä!
Ja sitä mä toivonkin. ♥
Tästäkin tekstin pätkästä jäi niin paljon pois, ei vaan saa ajatuksia sanoiksi.
Mä tiedän että Joonakin lukee tän, joten mä haluun vaan sanoo ja osottaa sulle, että
