Tänään pääsin moikkaamaan pikku Joosea :3
Se tosiaan oli laihtunu ja saanu lihaksia ! Mutta silti sama ahne paska se edelleen on
(tää tosiaan on tällänen viha-rakkaus-suhde :3 )
Mulla oli sitä jo niiiiiiin ikävä,
Landoskin oli kotiutunut ja sitäkin oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaan.
Oli jotenki tosi outoo taas mennä sinne, niin tuttua mutta silti niin vierasta,
ensin menin tarhaan vaan silittelemään kaikkia kolmea karvakorvaa
(Karmenista ette varmaan tiedäkkään), no se on shettis ruuna joka on siellä ylläpidossa :D
Joose näytti niin samalta, vaikka kylläkin paljon vaaleammalta kuin vähän yli vuosi sitten talvella, semmonen ihana karvapallero :3
Se ei ollu kuulemma tehny sitä että lähtee karkuun ku hakee tarhasta, mutta mulle piti näyttää pahat tavat. harjatessakin poni seiso rauhassa, etujalat nousi kerranki helposti,
satulan anto laittaa helposti, mutta suitset on edelleen vähän ongelma..
Selkäännousussa kokeili vähän, mutta sitten seiso täydellisesti.
Köpöteltiin aika pitkään, koska oli niin jäistä, tein pysähdyksiä ja herättelin sitä,
sain sen kulkemaan vähän peräänannossakin, edistystä!
sitten kun päästiin sille pellolle ja siitä peltotielle jonne Hanna sano että saa mennä niin rupesin ravailemaan, en voinu oikein tehä mitään sen erikoisempia kuvioita koska siinä oli niin paljon lunta ja pieni poni :) Sitte rupesin nostaa laukkaan nosto oli niiiin hallittu ja laukan tempo oli hyvä ,
ja ratsastin vielä kotiin päin sillä hetkellä, laukka meni molempiin suuntiin tosi hyvin.
Pari kertaa laukkasin ihan pitkin ohjin, ja sitten lopuksi piitkän pätkän ilman käsiä, me mentiin ihan täysiä ja mua ei ees pelottanut yhtään! Mä luotan siihen vaan niin paljon.
Tosiaan aluksi se vähän oli silleen että, kuka tuo on, mutta pellolla kun oltiin niin selvästi hoksas että mä se oon :3 jouduin nousemaan yhdessä välissä alas selästä koska siinä oli niin jäistä, ei tarvinnu mitää talutella Joose tuli kiltisti perässä vaikka en pitäny siitä kiinni.
Ihanaa et ees joku poni luottaa muhun noin paljon, harmi vaan että se tais olla viimenen kerta kun Joosen selkään pääsen :,( Otin kaiken ilon irti ja nautin koko sydämmestäni, Joosella osaan nykyään ratsastaa vaikka olis ollu pitkä taukoki, se on niin ihananärsyttävärakkain ruunapoika !
en kuvannut koska ei jaksanut kiinnostaa sellanen kun oli ollut niin ikävä, mutta tässä pari vanhaa kuvaa punkerosta:
 |
| tässä tarkennus kusee mutta ihania muistoja :3 |
